Crash

Ajateltiin Babarin kanssa käydä katsomassa joku elokuva viikonloppuna. Mainio ajatus. Olin hiukan pihalla tällä hetkellä pyörivistä rainoista, joten kävin Finnkinon nettisivuilla tutkimassa tarjontaa.

Ja kyllähän sieltä löytyikin vaikka mitä. A History of Violence, Corpse Bride, Crash...

Tuo jälkimmäinen kiinnosti, sillä lukemani perusteella tarjolla olisi komeasti herkullinen spektaakkeli. Klikkasin itseni syvemmälle Finnkinon nettisivujen uumeniin. Mitä täällä sanottaisiin tästä elokuvasta?

Luin lyhyen juoniselostuksen ja hämmennyin. Luin sen uudestaan. En ymmärtänyt mitään. Oliko tämän tarkoitus selventää minulle jotain? Kielikuvia toisen perään, muttei varsinaista sisältöä. Eihän kukaan tuon lukenut voi ymmärtää mitä elokuvassa oikeasti tapahtuu.

"Paul Haggisin Los Angelesiin sijoittuvassa karheassa draamassa törmäilee toisiinsa sekalainen joukko ihmisiä, joilla kaikilla on oma ristinsä kannettavanaan.

Enkelten kaupungin ulkokultaisen pinnan alla ihmiset elävät pelkojensa ja ennakkoluulojensa orjina. Mitä enemmän asukkaat yrittävät lukita talojaan ja tunteitaan, sitä kohtalokkaimmin seurauksin he törmäävät toisiinsa. Köyhät, rikkaat, lainvalvojat, rikolliset, valkoiset ja värilliset... Lista on loputon.

Kahden vuorokauden aikana ventovieraat ihmiset jättävät jälkensä toistensa elämään, kun rakkaus muuttuu häpeäksi, oikeus vääryydeksi ja suojelu veriteoksi. Crash on kuitenkin elokuva toivosta, sillä se osoittaa, että pahakin pystyy äärimmäiseen hyvyyteen."
( - Finnkino )

Mitä ristejä heillä on kannettavanaan? Miksi he yrittävät lukita tunteitaan? Mitä tarkoitetaan toisiinsa törmäilyllä? Miten he jättävät jälkensä toistensa elämään? Mitämitä?

Yhä hämmentyneenä siirryin katsomaan eilisten Uefa Cup -otteluiden tuloksia. Maajoukkueemme tulevan päävalmentajan joukkue oli näköjään hävinnyt. Hampurilaisille.

Voi hyvä luoja mitä nyt?

Sain eilen eteeni Iltalehden ja huokailin hetken - "Jättiliite 24 sivua", "Tulot ja verot, lähes 5000 nimeä", "Näin he tienasivat". No, näinhän täällä käy..

Ai kun ihanaa. Heti ensimmäisenä tuli could_not_care_less-efekti. Kiinnostaako todellakaan ketään toisten ihmisten palkka? Kaipa kuitenkin kiinnostaa, kun kerran päivälehteenkin lisätään 24 sivun jättiliite. *Huokaa*. Sisältö oli mitä monivärisin. Lehteä selatessani silmiin pisti aiheet muun muassa optiokuninkaista (Eikö pohjoiselle kansalle riitä yksi kuningas, Tangokuningas?), nollatuloisista miljonääreistä, arvosteltiin kansanedustajia ja jopa listattiin Bodom-oikeudenkäyntiin osallistuneiden tulot. Lehti ei vieläkään herättänyt kiinnostusta, mutta kai sitä on pysyttävä ajan hermolla, joten jatkoin..

Laitoin lehden kuitenkin syrjemmälle, koska televisiosta tuli Championsleague-ottelu Juventus - Munchen. Ottelu vei heti kättelyssä voiton lehdestä, vai..?

Verotulojen comeback!

Ottelun ollessa tylsimmillään, ja pallon poukkoillessa keskikentällä, avasin lehden uudestaan ja rupesin katsomaan paljonko Idols-kisailijat tienaavat. Oho missasin maalin!! Löin päätäni seinään ja kirosin lähes kaikkea mikä mitenkään liittyi iltapäivälehtiin.. Olenko joutumassa uhriksi?

Maali tuli ottelussa kovin yllättäen ja hienoinen tylsyys jatkui edelleen ja jatkoin tyhmyyttäni lehden parissa. Ei PERSE! missasin toisen maalin! Menin sanattomaksi, vaikka katsoinkin peliä yksin, olin kuitenkin sanaton, tai pikemminkin ajatukseton, aivoton. Oliko optiokuninkaat menossa kuningaslajin edelle? Ketä täällä totellaan, kuka täällä komentaa? Olin hukassa. Laitoin lehden suosiolla sivuun, kyynel silmäkulmassa, ja keskityin täyspainoisesti otteluun. Ihan loppuun asti.

Kivat teille, Iltis, näin sentään yhden maalin. Ehkä ottelun hienoimman, onnekseni, mutta kyllä söi miestä. Ei niinkään se, että en keskittynyt siihen mihin piti,eikä varsinkaan se, että Juventus voitti, koska niinhän pitikin käydä vaan se, että olin kaatunut iltapäivälehtien kylmään kuralätäkköön. Tunne oli sama kuin unissa, joissa herää alastomana ihmisjoukon keskeltä (Kyllä, tämä on minulle normaalia).

Tätäkö minä nyt olen? Iltapäivälehtien Lööppi-bitch, mainonnan uhri, altis vaikutteille? Mitä seuraavaksi? Seiska? Oho? Luulin olevani yksin, mutta media onkin tossuttava tyttöystävä-Justiina. "Älä enää lyö!".

Älkää kuitenkaan luulko, että ostin sen perkeleen lehden! Siihen en vielä sorru.

*Hautoo kostoa - ehkä turhaan*

...se leikin kestäköön.

"There is no pressure at the top. The pressure's being second or third."
-José Mário dos Santos Mourinho Félix

Babarin bloginavausta hienompaa saa hakea. Hakekaakin. Älkää kertoko kenellekään jos löydätte.

En tahtoisi laskea rimaa heti toisessa postauksessa, mutta minkä minä itselleni mahdan. Heti aloituksena oli blogimaailman kenties karmein klisée: siteeraus. Mutta kun se sopi tähän niin hyvin.

Tuon lauseen alkuperäinen käyttäjä hävisi muuten eilen. Siis hänen joukkueensa. Tämän aamun kommentit olivat kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavia.

Ei syytelty tuomaria, vaikka olisi ehkä ollut aihetta.
Ei todettu että parempi hävisi, vaikka niin oikeastaan kävikin.

Sen sijaan portugalilainen sanaseppo kertoi nähneensä juuri seuransa huonoimman ottelun omalla valtakaudellaan. "I want answers" oli sanoman kiintopiste. Minä en enää anna vastauksia, minä haluan niitä.

Eipä siinä mitään, ymmärtäähän sen. Katsojasta on kiva että Goljatkin joskus häviää. Mutta mahtaapa Goljatia ottaa pannuun. Hävitä nyt Daavidille.

Ken leikkiin lähtee..

Kuulin joskus blogeista. Kuulin samalla tavalla, kuin jotkut joskus kuulivat tietokoneista. Ei siitä mitään pitäny tulla. No tuli kuitenkin. Pisteenä i:n päälle oli Hesarin kuukausiliitteessä juttu blogeista - Kuukausiliitteestä, päivää!, ja se sai minutkin haluamaan blogimaailmaan, Blogistaniaan. Siispä tässä teille Blogi!

Kaksin aina kaunihimpi, niin nyttenkin. Eli en kirjoita tätä blogia yksin, enkä tosin kaksinkaan, ainakaan itseni kanssa, mutta ehkä Herra Zenin kanssa. Eli kyllä, me kaksi kirjoitamme. Kirjoitamme kaksin blogia. Blogia, jonka aiheena on välillä yyks vaaa ja toisinaan eeeii mikäää, mutta kuitenkin suuri osa jutuista, kuten meidänkin aivomassasta on omistautunut Jalkapallolle - Isolla j:llä. Joten tulevaisuudessa saatat hyvinkin lukea täältä pintaakin syvemmälle hakeutuvia mielentuotteita niin jalkapallosta, kuin valmennuksesta.

Tässä kohtaa moni teistä on varmaan, että BOOORIIING *huoh* (toivottavasti ei), mutta hei, me ollaan ajateltu teitäkin, tei ei olla, mutta tullaan ajattelemaan. Siispä tämä blogi tulee sisältämään juttuja myös ihan normaalin taatelintallaajan elämästä ja arkipäiväisistä sekamelskoista. Me emme unohda maailmaa jalkapallon takana - hmmm, vai onko sitä? Katsotaan!

Siis tässä teille tämän blogin "avauspläjäys", joka kuuluu sarjaan "nopeasti_väsätyt_pintaraapaisut", jätän lopun teille.

Hyvää päivänjatkoa!